THE GIFT OF DYSLEXIA

This subject has been on my mind ever since I started my blog. I don't think I was going to do any kind of article about this but I though it would give you guys better image of me and what I am struggling with. Lately, thanks to the little birds of the internet, I have heard some feedback about my writing skills. Some people have been commenting about how I write and some people on what I write about.

I see myself as an open book. I am very social person and I love getting to know new people. But this is different situation when I am on the internet. You see, what you write on the internet, stays there for good so I don't like writing something that I would regret later. Yes, I know I don't share that much of my ups and downs because I understand that people like reading articles where blogger goes deep and shares her/his personal stuff. Most of the things I go through in life, I keep between me and the close people in my life. I don't think sharing your whole life with tens of thousands is a good idea. 

What comes to my writing skills, I know that they aren't the best ones in the universe. Back in school, I was struggling so much with every single subject expect music. Writing and reading comprehension were my worse enemies and I hated it, because it made me frustrated that everyone else were on the page 14 when I was still reading the first page, figuring out what I was even reading about. It was in high school, where teachers were getting really worried about me. Back then, I thought that I was pathetic because I needed extra help. When I decided to go to the dyslexia test with my friend, I realized that these people were just trying to help me get through high school. 

I never though that I would get through of high school because of this. If you don't have dyslexia, you don't understand how much time it takes to read or write. During my matriculation examination, I was nervous and anxious. Even in that point, I felt like a loser if I don't get five laudaturs. Thankfully, I was able to get through high school with pretty okay papers (but don't ask what they were lol), but as we know, the grades you get, won't define you or what you can be! 

Since I started blogging, I knew that I wasn't going to be that girl who would write two sentences and then press publish. Even though my writing skills aren't perfect, I love writing and sharing things with you!

There are many people that share this wonderful thing, dyslexia. Even the people that I look up so much like Meryl Davis, Sir Anthony Hopkins, Florence Welch, Richard Brandson and many more have dyslexia! These people didn't let the gift of dyslexia getting on their way when it came to working hard for their dreams!
So if you have dyslexia, don't let it define you. 
Olen miettinyt tämän postauksen kirjoittamista pitkään, joten päätin nyt jakaa sen minkä kanssa olen kamppaillut suurimman osan elämästäni. Viime aikoina, kiitos internetissä olevien pikkulintujen, olen kuullut kaikenlaista suomen kielen taidoistani. Oli se sitten miten tai mitä kirjoitan, ainakin ihmisiltä on löytynyt aikaa keskustella näistä asioista – mikä tosin minua ei haittaa.

Kuten näette blogissani, kirjoitan ensin englanniksi. Miksi? Koska, ajattelen asiat kyseisellä kielellä. Minun on helpompi ilmaista itseäni englannin kielellä, mutta koska lukijat ovat pyytäneet suomennosta, päätin kirjoittaa kahdella kielellä mikä ei ole niin helppoa kuin se näyttää.
Se, minkä kanssa saan elää, on nimeltään lukihäiriö. Tämä lahja tai riesa – miten ihminen sen ottaa, on seurannut minua pitkän aikaa. Jo kouluaikojen alussa, minulla oli vaikeuksia luetun ymmärtämisen kanssa. Luin aineen kuin aineen "hauki on kala" -meiningillä eli periaatteessa luin, mutta en sisäistänyt ja soveltanut asiaa siten, että olisin itse ymmärtänyt kontekstiä. Useimmiten yritin muistaa asiat miten ne oli kirjassakin mutta se kostautui kokeissa sillä en muistanut mitään. Tunsin itseni luuseriksi sillä minulla kesti kymmeniä minuutteja lukea yksi sivu kun samaan aikaan luokkatoverini olivat jo sivulla 14. 

En koskaan kertonut kenellekkään vaikeuksistani sillä olin muutenkin koulukiusattu joten ajattelin tämän vain pahentavat tilannetta joten en tehnyt asialle mitään. Aikaa meni ja kun tuli aika lukion, opettajat tajusivat tilanteeni. Ystäväni rohkaisusta, uskalsin mennä lukihäiriötestiin jota myös opettajat olivat minulle suositelleet. Kun sain diagnoosin, tajusin että nyt se on virallista – minulla on lahja joka sai minut ymmärtämään asiat todella hitaasti.

Kun tuli aika ylioppilaskokeiden, tuntui kuin olisin kävellyt sinne lappu otsassa jossa luki hylätty. Minua jännitti, sillä monet luokkatoverit olivat todella hyviä eri aineissa joten heillä oli loistavat mahdollisuudet erinomaisiin arvosanoihin. Jos olisin saanut kirjoittaa musiikin, olisin vienyt homman kotiin 6-0, mutta valitettavasti tämä ei ollut homman nimi. Mutta niin kävi, pääsin lukion läpi ja olin siitä ylpeä. Vaikka en kirjoittanut viittä L:llää, olin ylpeä saavutuksestani. Ja loppujen lopuksi, ei lukion päättötodistus määritä sitä mihin suuntaan voit elämääsi viedä.

Ja mitä tulee siihen mitä kirjoitan blogissani, harkitsen sen tarkoin. En halua kirjoittaa sellaista tänne, mitä katuisin jälkeenpäin. Sen minkä internettiin laittaa, sinne se myös jää. Ymmärrän että lukijat saa inhimillisemmän kuvan bloggaajasta kun hän päästää lukijat pintaa syvemälle. Kun minulla on huono päivä, keskustelen siitä mielummin minulle läheisten ihmisten kanssa. En koe järkeväksi ajatukseksi jakaa huonoa oloani kymmenien tuhansien ihmisten kesken. Jos lukisin blogia jossa bloggaaja valittaa elämäänsä tai tilannetta, miettisin miksi hän ei näe elämässään positiivisia puolia? Miksi negatiivista olotilaa pitää jakaa muille? Ymmärrän että välillä voin kirjoittaa todella ylipositiiviseen tapaan, mutta se on mun tapa kirjoittaa enkä näe siinä mitään pahaa.

Kun aloitin blogini vuosia sitten, tiesin etten tullut olemaan se bloggaaja, joka kirjoittaa vain pari lausetta ja sitten painaa julkaise. Olen aina nauttinut kirjoittamisesta, ja mitä tulee suomen kielioppiin, kirjoitan niin hyvin kun pystyn. Kunpa tietäisitte kuinka monesti luen artikkelin läpi ennen julkaisua. Ja mitä tulee oikeaoppiseen kirjoittamiseen, mie haluan pitää Pohjois-Karjalaisesta murteestani kiinni, myös kirjoittaessa.

Vaikka aluksi inhosin lukihäiriötä, olen siitä nykyään ylpeä. Se, että en antanut sen minua voittaa, teki minusta vahvemman! Ja se että monet lahjakkaat ihmiset, joita ihailen mm. Meryl Davis, Sir Anthony Hopkins, Florence Welch elävät myös lukihäiriön kanssa, tekee tästä asian jonka kanssa pystyy elämään!

Jos sinulla on lukihäiriö, älä anna sen määrittää sitä mitä olet ja mitä sinusta voi tulla! Mene rohkeasti kohti unelmiasi ja näytä muille mihin pystyt!

42 comments:

  1. I never realized that you had dyslexia! I enjoy reading your blog and this made it even better! :) xo

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thank you Cara so much for your kind words! <3

      Delete
  2. Anonymous8/26/2015

    Mulla on myös lukihäiriö ja tää antoi tsemppii siihen että se ei määrittele mua! Kiitos! <3

    ReplyDelete
  3. I think it's great you're not letting the dyslexia define who you are and also not let it discourage you! I guess we all have our own personal struggles, certain traits that limit us (compared to others without these traits). But we should all just keep on moving forward and be the best we can be!
    Thanks for sharing, you're an inspiration :-)
    XO,
    Izzy
    http://www.nearnoise.com

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thank you so much for taking time to comment! I agree that we all have our own struggles and the best thing is to do is to go one and move forward and not let those things stop us! :) xx

      Delete
  4. Very interesting post. I love your blog. Visit mine if you want
    xoxo
    www.welovefur.com

    ReplyDelete
  5. Hey Dear,
    I really like your Posts & you have great Pictures. Would you like to support each other and follow via Bloglovin, Google + & GFC? That would be so cool, and I hope we stay in touch. :)

    Greetings, Sophia xx
    MY BLOG
    INSTAGRAM

    ReplyDelete
  6. Thank you for sharing! I like your writing! :)

    ReplyDelete
  7. thanx for sharing, great post

    http://carrieslifestyle.com
    Posts online about Tahiti, New Zealand, Egypt...

    ReplyDelete
  8. Der Pullover gefällt mir sehr gut. LG

    http://featheranddress.com

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thank you! It's from Ivyrevel.com! xx

      Delete
  9. Serious subject, nice post...
    .
    FRENCH RIVIERA on my French blog ;) ;)
    www.taimemode-fashionblog.com

    ReplyDelete
  10. This is a wonderful letter to the blogging world. You told you story beautifully. I don't have dyslexia but I did have a learning disability growing up. At a very young age I skipped the 2nd grade but by the time I reached the 5th grade I was falling behind. After a series of test, they found that I had reading comprehension issues. Once I got a hold of it, life was much better. At times I didn't feel as smart as the other kids but I didn't let that stop me. I graduated from high school and went to Dartmouth College, a wonderful Ivy League school in New Hampshire. I too just want to write a few lines on my blog but I'm such a wordy/chatty person that I can't. Also, I like to give color & backdrop on what it is I'm wearing or have redesigned.

    I say, keep doing what you're doing, what makes you happy, what fulfilles your creative energy. Don't let others and their negativity get to you. Those are just people unhappy with life and where they're at. At least that's how I see it. So happy I came across your blog.

    www.stylegonerogue.com

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thank you for your lovely comment and investing so much time to it! Thank you for sharing your story! I am so happy that you got hold of it and it made you stronger! I have never cared what people write about me on forums. I think it is interesting that they invest so much time on hatred.

      Wish you an amazing day! xx

      Delete
  11. It is really great blog!

    http://itsmetijana.blogspot.com/

    ReplyDelete
  12. What an amazing and great post! I love how informative it is! You are very inspirational to those you have dyslexia since you are showing them that Dyslexia does not define who you are! I love your blog and keep doing what you're doing!

    RAYDANT Blog

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thank you Raqda so much for your love! xx

      Delete
  13. Good for you girl! I so admire you for continuing to write and share with your readers. I can't imagine how hard that would be. Thanks for sharing!

    sierradanielle.com

    ReplyDelete
  14. I really admire you sharing that and most of all - fighting for your destiny!

    http://againstandforward.blogspot.com

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thank you so much! We all should fight for our dreams! :) xx

      Delete
  15. what an inspiring post. Thanks for sharing this with us .
    New Post on my blog, do drop by soon ,<3
    ✿thefashionflite
    ✿twitter
    ✿Bloglovin
    ✿FaceBook

    ReplyDelete
  16. It is so beautiful and touching to read a blog post that is so revealing and transparent about life's little gifts that we all have to deal with in one form or another! This makes me stop and think about my own little gifts that I need to start showing some appreciation for! We all can't be perfect and to try is ridiculous and silly! Your post made me stop and think about putting ourselves out there and to be the best versions of ourselves possible….even when hurtful criticism strikes. Looking forward to more posts on fashion and your amazing stories of fighting through the obstacles!!! xo

    Kisses,

    (='.'=)
    -Lauren
    adorn la femme

    ReplyDelete
    Replies
    1. Thank you Lauren for reading and writing such a wonderful comment! I love reading these! I am so happy my article was able to help you to see that there are many things to be happy about! Thank you for your love and support! xx

      Delete
  17. Hey, great post! Would you like to follow each other? Let me know when you do so that I can follow you back!
    Stay in touch. :)

    Love Avisha x
    www.redvelvetcloset.blogspot.in

    ReplyDelete
  18. thanks for sharing this! Your blog is a place for your thoughts and whatever you want! Don't feel bad about the content you choose to share. I think your writing is great!

    ReplyDelete
  19. You’re officially one of my favourite bloggers, keep up the great work! xxx



    Ghost Girl Fragrance- Dare to be YOU!

    ReplyDelete

Thank you so much for your comment! xx