AT THE ZOO

20 comments:

I spent my weekend in Mikkeli where I was visiting my aunt and uncle before heading back for London. It was wonderful to spent time with people that I care so much about. It is pretty insane how fast this holiday went since I am flying back to London in three days. I can't wait because my dreams are there and I am closer to achieve them while living there.

Couple of weeks ago, I went to Zoo with my best friend Ville and my sister and her daughter. The weather was perfect for the day because we spent the whole day outdoors. It actually was my first time in the Zoo (if we don't count the time when I was less than three years old). I do have to say one thing about zoos. I think it is a wonderful way to enjoy lovely time with your family or friends and discover animals but at the same time, it made me sad because I think every animal deserves to live their lives wild and free.

P.s I just want to thank all of you whom commented on my previous post about dyslexia. Your support and love means so much to me! xx
 
Vietin pitkän viikonlopun Mikkelissä, jonne meninne siskoni ja hänen tyttärensä kanssa. Halusin viettää viimeisen viikonlopun ennen paluutani takaisin Lontooseen paikassa, jossa minulla on hyviä muistoja ja perhettä joista välitän suuresti. Hullua miten nopeasti tämä loma meni, mutta en malta olla takaisin kaupungissa jossa unelmat voi toteutua kun tekee töitä ja paljon!

Olin ystäväni ja siskoni perheen kanssa Korkeasaaressa pari viikkoa sitten. Kävin viimeksi alle kolmevuotiaana eli en muistanut paljoa kyseisestä paikasta. Oli mukava mennä hyvässä seurassa ja vielä hyvällä säällä – ei ollut hassumpi päivä eikä sitä heti tajunnut että tuli vietettyä koko päivä ulkona, mikä tekee kenelle tahansa hyvää. 

P.s Haluan vielä kiittää teitä kommenteistanne joita jaoitte edelliseen postaukseen. Teidän tuki ja kommentit ovat minun polttoaineeni tässä hommassa. Kiitos teille rakkaat! xx







THE GIFT OF DYSLEXIA

42 comments:

This subject has been on my mind ever since I started my blog. I don't think I was going to do any kind of article about this but I though it would give you guys better image of me and what I am struggling with. Lately, thanks to the little birds of the internet, I have heard some feedback about my writing skills. Some people have been commenting about how I write and some people on what I write about.

I see myself as an open book. I am very social person and I love getting to know new people. But this is different situation when I am on the internet. You see, what you write on the internet, stays there for good so I don't like writing something that I would regret later. Yes, I know I don't share that much of my ups and downs because I understand that people like reading articles where blogger goes deep and shares her/his personal stuff. Most of the things I go through in life, I keep between me and the close people in my life. I don't think sharing your whole life with tens of thousands is a good idea. 

What comes to my writing skills, I know that they aren't the best ones in the universe. Back in school, I was struggling so much with every single subject expect music. Writing and reading comprehension were my worse enemies and I hated it, because it made me frustrated that everyone else were on the page 14 when I was still reading the first page, figuring out what I was even reading about. It was in high school, where teachers were getting really worried about me. Back then, I thought that I was pathetic because I needed extra help. When I decided to go to the dyslexia test with my friend, I realized that these people were just trying to help me get through high school. 

I never though that I would get through of high school because of this. If you don't have dyslexia, you don't understand how much time it takes to read or write. During my matriculation examination, I was nervous and anxious. Even in that point, I felt like a loser if I don't get five laudaturs. Thankfully, I was able to get through high school with pretty okay papers (but don't ask what they were lol), but as we know, the grades you get, won't define you or what you can be! 

Since I started blogging, I knew that I wasn't going to be that girl who would write two sentences and then press publish. Even though my writing skills aren't perfect, I love writing and sharing things with you!

There are many people that share this wonderful thing, dyslexia. Even the people that I look up so much like Meryl Davis, Sir Anthony Hopkins, Florence Welch, Richard Brandson and many more have dyslexia! These people didn't let the gift of dyslexia getting on their way when it came to working hard for their dreams!
So if you have dyslexia, don't let it define you. 
Olen miettinyt tämän postauksen kirjoittamista pitkään, joten päätin nyt jakaa sen minkä kanssa olen kamppaillut suurimman osan elämästäni. Viime aikoina, kiitos internetissä olevien pikkulintujen, olen kuullut kaikenlaista suomen kielen taidoistani. Oli se sitten miten tai mitä kirjoitan, ainakin ihmisiltä on löytynyt aikaa keskustella näistä asioista – mikä tosin minua ei haittaa.

Kuten näette blogissani, kirjoitan ensin englanniksi. Miksi? Koska, ajattelen asiat kyseisellä kielellä. Minun on helpompi ilmaista itseäni englannin kielellä, mutta koska lukijat ovat pyytäneet suomennosta, päätin kirjoittaa kahdella kielellä mikä ei ole niin helppoa kuin se näyttää.
Se, minkä kanssa saan elää, on nimeltään lukihäiriö. Tämä lahja tai riesa – miten ihminen sen ottaa, on seurannut minua pitkän aikaa. Jo kouluaikojen alussa, minulla oli vaikeuksia luetun ymmärtämisen kanssa. Luin aineen kuin aineen "hauki on kala" -meiningillä eli periaatteessa luin, mutta en sisäistänyt ja soveltanut asiaa siten, että olisin itse ymmärtänyt kontekstiä. Useimmiten yritin muistaa asiat miten ne oli kirjassakin mutta se kostautui kokeissa sillä en muistanut mitään. Tunsin itseni luuseriksi sillä minulla kesti kymmeniä minuutteja lukea yksi sivu kun samaan aikaan luokkatoverini olivat jo sivulla 14. 

En koskaan kertonut kenellekkään vaikeuksistani sillä olin muutenkin koulukiusattu joten ajattelin tämän vain pahentavat tilannetta joten en tehnyt asialle mitään. Aikaa meni ja kun tuli aika lukion, opettajat tajusivat tilanteeni. Ystäväni rohkaisusta, uskalsin mennä lukihäiriötestiin jota myös opettajat olivat minulle suositelleet. Kun sain diagnoosin, tajusin että nyt se on virallista – minulla on lahja joka sai minut ymmärtämään asiat todella hitaasti.

Kun tuli aika ylioppilaskokeiden, tuntui kuin olisin kävellyt sinne lappu otsassa jossa luki hylätty. Minua jännitti, sillä monet luokkatoverit olivat todella hyviä eri aineissa joten heillä oli loistavat mahdollisuudet erinomaisiin arvosanoihin. Jos olisin saanut kirjoittaa musiikin, olisin vienyt homman kotiin 6-0, mutta valitettavasti tämä ei ollut homman nimi. Mutta niin kävi, pääsin lukion läpi ja olin siitä ylpeä. Vaikka en kirjoittanut viittä L:llää, olin ylpeä saavutuksestani. Ja loppujen lopuksi, ei lukion päättötodistus määritä sitä mihin suuntaan voit elämääsi viedä.

Ja mitä tulee siihen mitä kirjoitan blogissani, harkitsen sen tarkoin. En halua kirjoittaa sellaista tänne, mitä katuisin jälkeenpäin. Sen minkä internettiin laittaa, sinne se myös jää. Ymmärrän että lukijat saa inhimillisemmän kuvan bloggaajasta kun hän päästää lukijat pintaa syvemälle. Kun minulla on huono päivä, keskustelen siitä mielummin minulle läheisten ihmisten kanssa. En koe järkeväksi ajatukseksi jakaa huonoa oloani kymmenien tuhansien ihmisten kesken. Jos lukisin blogia jossa bloggaaja valittaa elämäänsä tai tilannetta, miettisin miksi hän ei näe elämässään positiivisia puolia? Miksi negatiivista olotilaa pitää jakaa muille? Ymmärrän että välillä voin kirjoittaa todella ylipositiiviseen tapaan, mutta se on mun tapa kirjoittaa enkä näe siinä mitään pahaa.

Kun aloitin blogini vuosia sitten, tiesin etten tullut olemaan se bloggaaja, joka kirjoittaa vain pari lausetta ja sitten painaa julkaise. Olen aina nauttinut kirjoittamisesta, ja mitä tulee suomen kielioppiin, kirjoitan niin hyvin kun pystyn. Kunpa tietäisitte kuinka monesti luen artikkelin läpi ennen julkaisua. Ja mitä tulee oikeaoppiseen kirjoittamiseen, mie haluan pitää Pohjois-Karjalaisesta murteestani kiinni, myös kirjoittaessa.

Vaikka aluksi inhosin lukihäiriötä, olen siitä nykyään ylpeä. Se, että en antanut sen minua voittaa, teki minusta vahvemman! Ja se että monet lahjakkaat ihmiset, joita ihailen mm. Meryl Davis, Sir Anthony Hopkins, Florence Welch elävät myös lukihäiriön kanssa, tekee tästä asian jonka kanssa pystyy elämään!

Jos sinulla on lukihäiriö, älä anna sen määrittää sitä mitä olet ja mitä sinusta voi tulla! Mene rohkeasti kohti unelmiasi ja näytä muille mihin pystyt!

BEAUTY DISCOUNT CODE!

10 comments:

Hi folks! I just wanted to give you guys a little reminder that the discount code of 20% off is still valid on www.beautypopup.fi. They have a large variation of cosmetics from Victoria's Secret, Beauty Blender, Vita Liberata, EOS and many more! The code is valid in the end of August! Happy shopping my loves! 

Hei kaikki kosmetiikan ystävät! Halusin antaa muistutuksen siitä että blogini alekoodi on edelleen voimassa www.beautypopup.fi nettikaupassa. Heiltä löytyy laaja valikoima kosmetiikkatuotteita joten tulet varmasti löytämään omat suosikkisi! Koodi on voimassa tämän kuun loppuun asti joten vielä on aika hyödyntää 20% aleprosentti! Hauskaa shoppailua ihanaiset!

IN FLOW ON SATURDAY

16 comments:

Hi guys! It is Tuesday which means that in a week I am leaving back to London! Time has flown by so fast! Before talking about London, let's talk about Flow. On Saturday, I was still feeling weak – pretty much the only thing that kept me going was my friends and the fact I was going to see Years&Years , which is one of my favorite bands at the moment. Right after seeing the band, I went home. Unfortunately I wasn't strong enough to be there any longer but I wanted to save my energy for Sunday because I knew it was going to be a long day.

What comes to my outfit, I wore pretty basic denim on denim outfit with black top and my grey Rebecca Minkoff bag. The newest item were my wedges by Céline which gave the perfect touch of color to the outfit.

Heippa kaikille! Nyt alkoi elokuun viimeinen kokonainen viikko mikä tarkoittaa meikäläisen kohdalla sitä että viikon päästä, lähden takaisin Lontooseen! Kesä tuli ja meni – liian nopeaan! Ennen kuin kerron lisää Lontoosta, palataan Flowhun. Flown toisena aamuna, heräsin yhtä heikkona kuin edeltävänäkin ja sain pakottaa itseni nousemaan. Ainoa asia mikä piti minut hengissä, oli ystävät ja se, että pääsin näkemään Years&Years -bändin, jota fanitan suuresti. Heti bändin nähtyä, päätin lähteä takaisin kotiin sillä halusin kerätä tarpeeksi energiaa sunnuntaille sillä tiesin sen olevan päivistä suurin. Kun pääsin tuona iltana kotiin, rakas siskoni teki minulle jalkakylvyn, keitti riisinuudelleita ja antoi finrexiä. Kyllä isosiskot on parhaita!

Sillä olo oli kuin rotalla, päätin heittää tuttua ja turvallista tuplafarkkua päälle ja siihen kaveriksi Rebecca Minkoffin laukun ja uuden Célinen kengät. Vaikka kyseinen päivä olikin lyhyt, oli miulla silti hauskaa!

|OUTFIT
|TOP| Zara (Similar here)
 |DENIM BLOUSE| 2nd Hand (Similar here) 
|DENIM SHORTS| New Look (Similar here)
  |BAG| Rebecca Minkoff (Same here for sale!)
 |SHOES| Céline (Similar here on sale!) 

CÉLINE ESPADRILLE WEDGES

20 comments:

 photo celine_zpskchmy8is.jpg

A week ago, I was hanging out with my dear friend and we went to her place to get her walk-in closet in order. While putting things together, she asked me what I thought about her Céline wedges and I was sold. I was in love. Well, my friend actually wanted to sell them to me for really great price – pretty much too good to be true if I can add. I already wore them on last Saturday during Flow Festival and they were perfect fit for the day of long walking and standing. Do you guys like them too?

Yli viikko sitten, vietin laatuaikaa ystäväni kanssa. Menimme hänen luokseen laittamaan hänen vaatehuonettaan kuntoon. Siinä samalla hän esitteli minut Célinen kiilakoroille ja kysyi jos olisin ollut kiinnostunut sovittamaan niitä. Ne sopi täydellisesti jalkaan ja tuntuivat todella kevyiltä jalassa. Ystäväni myi minulle kengät todella hyvään hintaan ja ne lähti minun mukaani päivän päätteeksi. Korkkasin kengät viikko sitten Flow:ssa eli saatte pian nähdä miten yhdistin kengät päivän asuuni. Mitäs te pidätte kyseisistä kaunottarista?

SIMILAR HERE, HERE, HERE, HERE & HERE!
 
 photo CELINE ESPADRILLE WEDGES3_zpso9l8ngox.jpg photo CELINE ESPADRILLE WEDGES2_zps1g2rcvdy.jpg

FLOW-ING

22 comments:


Flow Festival is a week behind but unfortunately, I wasn't able to post the pictures right away. This year, was my first time at the Flow Festival and I was pretty excited. Including my friend Sandra, which you might know from fashion blog, 5 inch and up, told me that Flow is by far the best festival in her opinion – and she has been to Coachella which I consider the best even though I have never been there but still. So my expectations about Flow were up in the sky. Unfortunately, on Friday morning, I woke up with a weird feeling. Feeling that made me weak and somehow sick like I was in fever. My first day was great, if we don't include my sickness. The weather definitely made the festival even better and the atmosphere was urban and flowing – if that is even a right word to describe. For me, Flow definitely is my cup of coffee. From the festivals where I have been, this was by far my favorite and the fact that I was able to wear my sandal heels, was perfection – thanks to the solid concrete under my feet.
Flow on jo takana päin, mutta vasta nyt pääsin laittamaan teillekin tunnelmia sieltä. Tämän vuoden Flow oli minun ensimmäinen kerta, ja olin todella iloinen siitä! Mm. ystäväni Sandra (aka 5inchandup) sanoi minulle että Flow on ehdottomasti hänen lempi festivaali – sanoo nainen joka on käynyt Coachellassa, jota itse pidän mahtavana mestana, vaikka en fyysisesti siellä ole ollutkaan. Odotukseni olivat suuret näiden sanojen perusteella. Valitettavasti heräsin todella heikon oloisena perjantai-aamuna mikä nyt hieman meikäläistä söi. Jotenkin sain itseeni jotain energiaa että jaksoin lähteä sinne sillä lämmin sää teki olosta tukalamman. Paikalle päästyäni jotenkin unohdin että oloni oli kurja – aurinkoinen sää ja festivaalin yleinen fiilis puri meikäläiseen ja lujaa! Flow on ehdottomasti minun näköinen festivaali jonne ehdottomasti palaan ensi vuonna. Olin myös fiiliksissä siitä että olin siellä sandaalikorkkareissani, kiitos asfaltin joka teki kokemuksesta miellyttävän.






|OUTFIT
|PLAYSUIT| Front Row Shop (Similar here for sale!)
|SUNGLASSES| Ray Ban (Same here) 
 |BAG| Rebecca Minkoff (Same here) 
|BLAZER|Zara (Similar here) 

URBAN DECAY HAS ARRIVED!

18 comments:

For long time, people have been waiting for Urban Decay to arrive to Finland. Yesterday this came true and I went to capture few moments of people shopping and being excited. I have been a fan of UD for seven years and I truly love this brand and their amazing packaging! Do you guys have any favorite makeup products by Urban Decay?

Pitkän odotuksen jälkeen, Urban Decay on saapunut Suomeen! Ensimmäiset UD-pisteet avattiin eilen Helsingin ja Tampereen Sokoksilla. Itse olin todistamassa Helsingissä avajaisia ja siellä oli satoja ihmisiä innoissaan. Itse olen ollut jo seitsemän vuotta Urban Decayn fani ja minulta edelleenkin löytyy paljon heidän tuotteitaan kuten UDPP ja Naked-paletteja. Heidän uusin meikkivoide ja BB-voide houkuttavat minua todella paljon mutta meikkejä on mulla niin paljon että niistä pitäisi ensin päästä eroon. 

Jos et asu pk-seudulla tai Tampereen lähellä, Sokoksen nettikaupasta löytyy myös Urban Decayn tuotteet! Onko teillä paljon kokemusta kyseisestä brändistä ja jos teiltä löytyy lempituotteita, toki saa jakaa kommenttiboksissa.